YASHNA Z4
© VRL-00031 & HM & Wonder
| Virallinen nimi | Yashna Z4 |
Lempinimi | Yas |
| Rotu | friisiläinen |
Sukupuoli | tamma |
| Syntymäaika | 10.12.2010, Suomi |
Säkäkorkeus, väri | 159 cm, musta |
| Rekisterinumero | VH11-040-0105 |
Omistaja | Katzu |
| Koulutustaso | int II, 60 cm, vaativa |
Kasvattaja | Violet, Zarda  |
| Painotuslaji | kouluratsastus, valjakkoajo |
Saavutukset | EO-sert |
| Ikääntyminen | nopeutettu varsaikääntyminen: 1 IRL kk = 1 URL a, kunnes 4-v. (10.04.2011), tämän jälkeen 3 IRL kk = 1 URL a (10.04.2011 4-vuotias, täyttää 5 vuotta 10.07.2011) |
luonnekuvaus ja hoito-ohjeet
Toisin kuin useimmat ostamani virtuaalihevoset, Yasin hankinta oli kihelmöinyt ajatuksissani kauan. Halusin friisiläisen, enkä mitä tahansa friisiläistä, vaan nimenomaan Zardan piirretyn friisiläisen. Hevostalli.netin myyntitopiikissa tällainen tulikin vastaan ja kaappasin sen salakavalasti matkaani. Tuttuni Annalis lupautui muokkailemaan valmiista koodista Yasille sopivan, simppelin ulkoasun. Itse olin onneni kukkuloilla, kun viimein omistin kolmipolvisen friisiläistamman, vaikka sivujen koodin kanssa jouduinkin taistelemaan ja varsinkin sukutaulun lisääminen tuotti välillä suurta tuskaa. Tästä alkoi minun ja Yasin yhteinen matka maailmanmestareiksi - ei kun siis isoiksi ja vahvoiksi niin kuin äiskä ja iskä!
Yashna Z4 on ollut aikoinaan hermoheikkoinen friisiläistamma, jonka mielestä kaikki oli kammottavaa ja kamalan pelottavaa, oli sitten ympärillä ihmisiä tai jotakin isoa ja mörisevää. Vanhemmuuden myötä tamma on oppinut luottavaa yhteen sun toiseen, eikä enää panikoi läheskään niin paljon kuin joskus nuorempana. Yas on kuitenkin vieläkin herkkä, eikä oikein pidä läheisyydestä, mutta mikäli tamma tulee vanhemmaksi entisestään, niin eiköhän sieltä ala sitä luottamustakin löytymään.
Ratsastuksessa Yas on herkkä avuille, joten tarkka ratsastaja täytyy olla. Ratsastajan täytyy pitää tuntuma suuhun, mutta liian kova ote saa tamman panikoimaan ja riehumis tuulelle. Yas on myös herkkä pohjeavuille, eikä raippa sanaa kannata edes mainita. Käynnissä Yas on reipas ja etenee hyvin, mutta pienikin suusta kiinni otto saattaa saada tamman pakittamaan viisitoista metriä. Selkään nousemisessakin tulee olla varovainen, ettei vain huiskase jalalla lautasia tai potkaise kengän kärjellä kylkeen. Yas vaatii siis ehdottoman tarkan ratsastajan. Yas on ylväs kävellessään ja askel taittuu hyvin. Kaarrokset ja kiemurat sujuvat moitteettomasti, eikä tamma ole lainkaan hankala. Yas toimii myös laukassa ja erilaisissa taivutuksissa, kokoaminen on vielä vähän ongelmallista, mutta alkaa sujumaan kunhan selässä on tarkka ja pitkät hermot omaava ratsastaja. Tammaa on myös kaavailtu valjakkoajoon ja harjoituksiakin on jo jonkin verran tehty, eikä tamma ole ollut lainkaan huonoimmasta päästä. Lisäksi valjakkoajossa Yas on paljon rennompi, koska sen selässä ei ole ketään joka tuottaisi sille paineita, vaan kaikki paine jää vain kuolaimille ohjauksen takia.
Hoitaessa Yas on rauhallinen ja pysyy käytävällä paikoillaan hyvin, mutta ylimääräiset häiriötekijät tuottavat Yaslle paineita ja ne taas saattavat saada tamman levottoman hermostuneeksi. Harjaus luonnistuu hyvin, mutta korvien ja mahan alue ovat erityisen arat ja herkät, joten niiden kohtien hinkkaamista tulisi pyrkiä välttämään. Varustaessa satulan laitto saattaa saada Yassin hermostuneeksi ja jännittyneeksi, mutta tämä rentoutuu kyllä. Mitä rauhallisempi ratsastaja/hoitaja on sen rauhallisemmin ja vähemmin hermostuneesti tammakin toimii. Yas siis tarvitsee tarkan, pitkä hermoisen, kärsivällisen ja rennon ratsastajan, jotta hommasta voisi tulla jotakin. Luulen kuitenkin että tammasta tulee erinomainen valjakkohevonen, kunhan ikää tulee vielä vuosi tai pari lisää, jolloin Yas mahdollisesti antaa tilaa kaikille mahdollisille häiriötekijöille.
© Pörröpampula & Katzu
© Katzu
Yasin perusvarustukseen kuuluu violetti riimu ja riimunnaru, fleece-, sade- ja toppaloimi. Etujalkoihin laitetaan violetit jännesuojat, myös takajalkoihin laitetaan jännesuojat ja lisäksi käytössä on joustopintelit
Yasilla käytetään tällä hetkellä mustia englantilaisia suitsia ja yleis- tai koulusatulaa. Yleissatulan kanssa käytetään violettia satulahuopaa, koulusatulan kanssa taas joko violettia huopaa tai mustaa huopaa. Yasin hoitosetti on muiden varusteiden tapaan violetti.
varusteet © Baycliff ja Mestyn Varuste
sukutaulu, -selvitys ja jälkeläiset
kilpailutulokset
| kouluratsastuskilpailut |
|
|
24.04.2011 kouluratsastus Kilpailutalli Stemma, he c
|
| valjakkoajokilpailut |
|
|
20.04.2011 valjakkoajo Minion, noviisi yksilö (16/38)
21.04.2011 valjakkoajo Minion, noviisi yksilö (18/37)
22.04.2011 valjakkoajo Minion, noviisi yksilö (28/38)
23.04.2011 valjakkoajo Minion, noviisi yksilö (18/38)
|
| SRY:n alaiset suunnistuskilpailut |
07.02.2011 suunnistus, SRY SRY, he nopeus, talutus (2/29)
13.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he nopeus, talutus (1/26)
14.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he taito, talutus (2/23)
17.02.2011 suunnistus, SRY SRY, he nopeus, talutus (1/2) *
31.03.2011 suunnistus, SRY Windsor Virtual Village, he taito (1/6)
|
08.02.2011 suunnistus, SRY SRY, he nopeus, talutus (22/28)
09.02.2011 suunnistus, SRY SRY, he nopeus, talutus (21/28)
10.02.2011 suunnistus, SRY SRY, he nopeus, talutus (15/29)
12.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he nopeus, talutus (19/27)
12.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he taito, talutus (7/24)
13.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he taito, talutus (12/23)
14.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he nopeus, talutus (24/26)
15.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he nopeus, talutus (23/27)
15.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he taito, talutus (7/24)
16.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he nopeus, talutus (6/26)
16.02.2011 suunnistus, SRY Imp Ponies, he taito, talutus (19/23)
20.02.2011 suunnistus, SRY Team K&T, he nopeus, talutus (11/12)
20.02.2011 suunnistus, SRY Team K&T, he taito, talutus (3/8)
20.02.2011 suunnistus, SRY Team K&T, he taito, talutus (9/9)
|
| PKK näyttelyt |
22.04.2011 PKK näyttely, Lietsokumpu, rakenne (HY, SA)
30.04.2011 PKK näyttely, Järnby, rakenne (HY, SA)
15.05.2011 PKK näyttely, Heathermoor Heights, rakenne (EO-sert)
|
| | muut lajit |
31.03.2011 varsapäivä, Anfarwol Acres, ohjasajotaitorata (1/11)
31.03.2011 varsapäivä, Anfarwol Acres, irtohypytys 40 cm (2/8)
|
31.03.2011 varsapäivä, Anfarwol Acres, taitorata (9/12)
|
| arvostelut |
10.04.2011 varsatapahtuma, Windsor Village 7, 9-8-7, 8, 7 = 46p / 3-palkinto
Tamma vaikutti hyvin innokkaalta ja meneväiseltä, pyrki kääntyilemään ja katselemaan kaikkea mahdollista. Käynti hyvä, hieman liian reipastempoinen. Ravikin meni aika reippaaksi ja laukkaa kohti tamma vain kiihdytti raviaan ennen kuin suostui laukan nostamaan. Esteistä tamma suoriutui kohtalaisesti, vaikka tamma ei oikein hyppäämisestä perustanut. Käytöskokeessa tamma oli niin innoissaan että riepotteli taluttajaansa vähän miten sattuu.
28.06.2011 match show, Possiikerin talli
|
* tarkoittaa, että kilpailun tulokset on selvitetty muuten kuin arpoen, esim. tarinakilpailu tai kysymykset
päiväkirjamerkinnät, valmennukset, eläinlääkärilausunnot
9. heinäkuuta 2011 -- kouluvalmennus ryhmässä Possiikerin tallilla, valmentajana Possiikeri
2. heinäkuuta 2011 -- kouluvalmennus ryhmässä Possiikerin tallilla, valmentajana Possiikeri
25. kesäkuuta 2011 -- kouluvalmennus ryhmässä Possiikerin tallilla, valmentajana Possiikeri
18. kesäkuuta 2011 -- kouluvalmennus ryhmässä Possiikerin tallilla, valmentajana Possiikeri
14. toukokuuta 2011 -- hevosen pelkotilat -valmennus Shangri-lassa, käsittelijänä Jonne ja Katzu
Äkillisten liikkeiden sietämistä päästiin harjoittelemaan seuraavaksi, friisintamma Yasin kanssa. Harjoite oli yksi vaikeimmista saada läpi, koska se oli niin lujasti hevosen takaraivossa: äkkinäinen liike voi merkitä jonkun pedon hyökkäämistä, ja siihen "turtuminen" vei aikaa. Harjoittelu sinänsä oli helppoa, mutta tuloksia sai odotella ajoittain kauankin.
"Se, mitä Yasin kanssa pitäis treenata, on tottumus siihen että mistä suunnasta tahansa voi tulla jotain yllättävää. Se alkaa vähitellen huomata, ettei mitään pahaa tapahdu vaikka jotain tapahtuis äkistikin, mut osaksi se on myös sitä että se luottaa ihmiseen. Alotetaan vaikka hyppimällä..”
Mä menin Yasin etuviistoon, pidin kiinni riimunnarusta ja aloin vaan hyppiä. Kesäkuntoon 2011! Yas heilautti päätään taakse aina, kun hyppy tapahtui, ja se alkoi näyttää hermostuneelta. Hyppeleminen jatkui silti, ja vähitellen Yas alkoi kai pitää hyppelyä mun tapana liikkua. Kumipallona luokses pompin.
“Tää alue Yasin näkökentässä on nyt aika hyvällä mallilla. Hevoset on sen verran yksinkertaisia elukoita, että ne pitää totuttaa ihan alusta kummaltaki puolelta ja tässä tapauksessa myös eri kohdista, nyt mä oon hypelly vaan tässä edessä. Kun siirrytään vaikka lavan kohdalle, juttu voi olla ihan eri.”
Pomppiminen jatkui, ja totta tosiaan - Yas säikkyi taas ihan samalla tavalla, kun oltiin vähän eri kohdassa. Kun siirryttiin kohti takaosaa, se sai tarpeekseen, ja loikkasi eteenpäin pienen juoksupätkän kera. Se ei onneksi riuhtaissut niin lujaa, että olisi päässyt kokonaan irti, ja se oli helppo kääntää takaisin ja aloittaa uudelleen.
“Tossa äsken Yas näytti, että se oli sille vähän liikaa, ja se päätti tehdä sen mielestä parhaiten eli lähteä pakoon. Kun mennään tavallaan hevosen rajan yli, ni pitää vaan alottaa alusta, mut vähän varovaisemmin edeten.”
Mä hyppäsin kerran Yasin vieressä, ja se hätkähti vähän. Parin sekunnin päästä mä hyppäsin uudelleen, tammalta tuli taas reaktio, mutta pikkuhiljaa se alkoi tottua. Lopulta mä saatoin hypellä miten tykkäsin, mutta siirryttäessä kohti takaosaa juttu pitäisi taas alkaa miltei alusta. Nyt Katzu pääsisi kuitenkin käsittelemään hevostaan.
"Otetaas sitten tää toinen puoli. Mee vähän viistosti Yasin naaman eteen, ja jos se alkaa peruuttaa niin anna narua, mut älä päästä sitä karkuun.”
Yas kesti naamansa edessä hyppelyn ihmeen hyvin, mutta siirryttäessä kaulan puolelle harjoitus jouduttiin todella alkamaan alusta. Tamma hermoili, se oli jatkuvasti vähällä singahtaa karkuun, sillä se ei jaksanut enää. Kyse ei välttämättä ollut pelkäämisestä, vaan kyllästymisestä, koska Yasiltahan odotettiin paikallaan pysymistä. Ihan tyhmää.
“Okei, otetaan tähän väliin jotain muuta millä raastaa tammaparan hermoja..”
Yas näytti tottavie närkästyneeltä, minkä takia sille piti siedättää ihmisten kummallisia tempauksia? No, onneksi se sentään totteli kiltisti, kun uusi harjoitus alettiin. Narun annettiin olla pitkänä, ja Katzu kiipesi Yasin selkään “kuollut intiaani”-asentoon, eli vatsalleen niin, että jalat roikkuivat toisella puolen hevosta ja ylävartalo toisella puolen. Mä lähdin taluttamaan tammaa käynnissä, ja samalla Katzu yritti säätää Yasin selässä mahdollisimman paljon: nousi istumaan, meni takaisin mahalleen, istui sivuttain, meni selälleen.. Ehkä Katzu oli karannut sirkuksesta, mutta Yas näytti joka tapauksessa siltä, että homma oli ookoo. Aina silloin tällöin se heitti päätään vähän, pysyen kuitenkin hanskassa.
“Kokeillaanko ravissa?” mä kysyin Katzulta, joka nyökkäsi, ja otti tukea hevosen harjasta. Sitten mentiin! Yas nosti raviin, ja Katzu kääntyi takaperin. Yas näytti selviävän muuten hienosti, mutta jalkojen heilahtelu tuotti sille vähän päänvaivaa. Juuri, kun Katzu oli kääntymässä takaisin oikein päin, Yas pomppasi ilmaan tasajalkaa ja potkaisi takajaloillaan. Katzu onnistui pysymään tamman selässä kuin ihmeen kaupalla, harjassa roikkuen.
“Hupsista keikkaa”, mä sanoin ja taputin Yasia kaulalle herättelevästi, koska sen kaula oli kivikova, mikä tarkoitti että se jännitti.
“Meeppä siihen selän päälle makaamaan ja rapsuta sitä kyljistä.”
Katzu teki työtä käskettyä, ja kurotti rapsuttamaan hevosen mustaa turkkia. Yas näytti jo vähän rennommalta.
“Tää on siitä vähän hassu hevonen, että se kyllä antaa tehä kaikenlaista, mutta se menee tavallaan omien rajojensa yli eikä vaan kestä jossain vaiheessa. Se on tottakai hyvä että Yas on yritteliäs, mutta sitä kannattaa reenata pikkuhiljaa ja varovasti. Vaikka se näyttäiskin siltä, että kaikki on ookoo, niin kannattaa vaan harjoitella paria harjoitusta tosi pitkään, niin se tottuu. Yas tarvii nyt eniten raakaa tottumusta yllättäviin tilanteisiin.”
13. maaliskuuta 2011 -- de re equestri Mallaspurossa, käsittelijänä Jonne ja Katzu
Seuraavaksi käsittelyyn saapui friisitamma Yas, joka oli mulle oikeastaan jo ennestään tuttu. Tammanretaleella oli edelleen samat paheet, joita ei muutettu hetkessä, mutta hiljaa hyvä tulee. Oikeastaan juttu oli hyvin samankaltainen Jonaksen kanssa, mutta käyttäisin vähän eri metodeja ihan yleisön oppimisen kannalta. Tapoja on monia!
"Syndroomaa nimeltä 'syliponi' voidaan hoitaa monin eri tavoin, vain mielikuvitus on rajana! Harjoitusten tarkotus on vaatia omaa tilaa, mitä hevonen ei tajuu itse antaa. Harjottelun myötä se alkaa tulla ihan itsestään, vaikka kaikennäkönen maastakäsittely on aina hyvästä."
Yas oli mulla myös naruriimussa ja pitkässä köydessä, ja lähtökohta oli sama kuin Sakilla: mä seisoin kasvotusten tamman kanssa, katsekontaktin kera. Tästä oli hyvä aloittaa. Sitten mä kuljin Yasin sivulle, rintamasuunta hevosta päin. Tamma ei oikein tiennyt, pitäisikö sen liikkua, mutta koska mä en antanut mitään merkkejä, se päätti jäädä paikoilleen.
“Noniin. Se mitä mä aion nyt tehdä, on että hevonen väistää painetta. Ja kun hevosta väistätetään, ei työnnetä koko kämmenellä vaan sormenpäillä, niinku olis kynnet. Se tuntuu ikävältä, reaktio tapahtuu nopeemmin, mut se ei silti satu.”
“Tähän on tällänen kiva muistisääntö: karva, nahka, liha, luu. Onks kellään mitään hajua, mitä se vois tarkoittaa?”
Katsomossa oli hiljaista, ja mä virnistin itsekseni.
“Ensin painetaan niin hiljaa, että sormet osuu vaan karvaan. Jos mitään ei tapahdu, ni sit painetaan vähän kovemmin. Tuntuu nahka. Ei vieläkään mitään, lisätään painetta, tuntuu liha.. Jos ei nyt jo toimi, ni menee luihin ja ytimiin!”
Viimeisellä kynnyksellä Yas melkein loikkasi pois tieltä, ja se katsoi mua loukkaantuneena. Pyh.
“Missään vaiheessa ei saa lopettaa painetta, ennen ku tulee reaktio. Oli se sitten yks pikkunen askel tai isompi siityminen, ni sit vasta paine pois.”
Mä menin taas Yasin vierelle, ja sama harjoitus uusittiin. Karva, nahka, liha, l.. Tällä kertaa tamma muisti, miten epämukavalta viimeinen vaihe tuntui, ja otti askeleen sivuun. Mä jäin paikalleni, samoin käsi joka oli painanut sen kylkeä. Se oli palkinto tässä tilanteessa. Pian mä otin askeleen taas sen viereen, ja painoin sormenpäät hevosen kylkeen. Karva, nahka, liha, ja tamma väistyikin jo. Vielä sai silti painaa turhan lujaa, joten harjoitusta jatkettiin, kunnes Yas siirtyi vaiheessa “nahka”. Hieno nimike, eikö? Mä pidin hetken tauon, jotta Yas ehtisi vähän rentoutua, ja taputin sitä kaulalle reippaasti.
“Nyt kun Yas on ymmärtäny mistä on kyse, kokeillaan vähän eri juttua. Tässä pitää olla aika tarkka, nimittäin jos mitään ei tapahdu, pitää ottaa heti kovemmat otteet eli kunnolla painetta.”
Mä käännyin taas Yasin puoleen, mutta tällä kertaa mä en käyttänyt käsiä väistättäessä, vaan painoin vähän kylkeä tammaa vasten. En lujaa, vaan siten, että oltiin liian lähellä. Se ei toiminut heti, joten mä tökkäsin Yasia aika lujaa masuun, jolloin se väisti oikein mielellään.
“Uusi yritys..”
Mä menin taas aivan friisiläisen iholle, ja nyt se tajusi väistää. Yas sai paljon kehuja, ja se näyttikin melko tyytyväiseltä siinä ollessaan.
“Hevoset oikeasti pitää siitä, että niitä pompotetaan vähän, koska ne tarvii johtajan.” mä selitin, rapsutellessani Yasin otsaa.
“Ai juu, vois tietysti tehdä toisteltaki puolelta..!” mä hokasin virheeni, ja nauroin, oikeastaan itselleni. Kuinka tyhmä ihminen on, jos nauraa itselleen, mitä?
“Maastakäsin pitää tehdä aina kummaltaki puolelta, ei näin! Tuu sä Katzu tänne ni pääset harjottamaan ton toisen puolen. Voi olla että joudut tekeen kaiken alusta.” mä sanoin ja viitoin Yasin omistajaa paikalle, ja ojensin sitten narun naisen käteen.
Ja totta tosiaan, siinä oli aika kova homma. Hevoset eivät osaa oikein yhdistää oikeaa ja vasenta, joten toiselta puolelta on aina aloitettava “puhtaalta pöydältä”. Katzun urheillessa oikealla puolella mä hihittelin itsekseni vieressä, ja annoin silloin tällöin ohjeita. Katzu sai monta kertaa painaa luihin ja ytimiin asti, mutta loppujen lopuksi, Yas siirtyi heti kun ihminen tuli sen iholle.
“Tää ei silti meinaa sitä, etteikö ihminen sais koskea hevosta minne tahansa. Siispä pitää teettää tasapuolisesti tätä harjoitusta, ja sitä mitä Tiitun kanssa tehtiin, eli narulla ku heittelee kevyesti, ni hevonen ei saa väistää. Ja tosi tärkeetä on muistaa, että hevonen väistää AINA ihmistä. Hoitotilanteessa, laitumella, missä vaan. Jos hevosen pää tulee kohti, ni sinä et väistä, vaan jos päät kolahtaa yhteen ni pitää antaa korville.”
Ja kuin tilauksesta, Yas kääntyi kuuntelemaan jotakin takanaan, ja pää heilahti kohti Katzua. Kuin ninjalla, tamman omistaja nosti kätensä nopeasti torjumaan Yasin ison pään, väistämättä itse. Mua alkoi taas naurattaa.
“Loistavaa! Eiköhän se tolla, kun harjottelee ahkerasti. Varsoilla on aina vähän hakusessa se ihmisen oma tila..”
18. helmikuuta 2011 -- maastakäsittelyharjoituksia, käsittelijänä Jonne
Koska Yas oli mulle uusi tuttavuus, mä ajattelin aloittaa ihan perusjutuista. Mä heivasin sen kentälle, ja päästin sen hetkeksi vapaaksi kirmaamaan. Tamma ei kiinnittänyt muhun juuri huomiota: se vain koikkelehti sinne tänne tupsujaloillaan, pärskien rapeassa pakkassäässä. Kun loikkimiset oli loikittu, mä vislasin saadakseni Yasin huomion. Se kohottikin päänsä ja katsoi mua pöllämystyneenä - "mitä asiaa?". Join-up olisi hyvä harjoitus nyt, kun me vasta tutustuttiin toisiimme ja hierarkia piti tehdä selväksi. Mä rajasin kenttää puolet pienemmäksi väliaidoilla, otin pitkän harjoitusköyden ja aloin toden teolla keskittyä friisiläistammaan. Mä usutin sitä liikkeelle leppoisasti, heilutellen köyttä hieman. Tamma pyrähti juoksuun innoissaan, mutta alkoi hidastaa saman tien. Vielä se ei haitannut, vaan keskityttiin siihen, että Yas kulki kutakuinkin ympyrää mun ympärillä ja piti huomionsa mussa. Pari kertaa se yritti riistäytyä pois ympyrältä, välillä ajautui mun luo ja välillä yritti jopa vaihtaa suuntaa itsekseen, mutta mä ajoin sitä raivokkaasti haluamaani suuntaan. Pikkuhiljaa Yas alkoi ymmärtää, mikä oli homman nimi.. Sitten mä halusin hieman vauhtia. Mä heittelin köyden päätä kevyesti kohti tamman lautasia: osuessaan sitä ei sattunut, mutta tuli sen verran painetta, että se pysyi liikkeessä. Sitten mä kelasin köyden takaisin, heitin, ja sama uudestaan. Mä pidin katseen tiukasti Yasin silmissä, ja mä aloin huomata pientä edistystä: se katsoi mua alta kulmain ja kävi välillä laskemassa päätä. Kehu, ja paine pois, eli mä annoin sen kävellä. Vaihdettiin suunta ja jatkettiin taas ravissa. Kierros kierrokselta tamma näytti nöyremmältä ja yhteistyöhaluisemmalta: pää laskeutui alas, korvat liikahtelivat ja Yas mussutti huuliaan. Sitten tuli lipomista ja pureskelua - loistavaa! Se pyysi, että saisi lopettaa. Bingo. Mä lopetin paineen saman tien, ja nojasin vähän eteenpäin, ja Yas pysähtyi. Sitten mä kävelin sen luo, tällä kertaa katse maassa, ja rapsutin vähän sen kaulaa. Pitkään mä en jäänyt sen kanssa jutustelemaan, vaan käännyin selin ja lähdin kävelemään pois. Sivusilmällä mä huomasin, että Yas seurasi aivan mun selässä, mutta varoi kuitenkin tulemasta päälle. Jees. Harjoitus pitäisi vain toistaa, jotta toimisi myös arkitilanteessa.. Portilla mä käännyin ja kehuin Yasia vielä, se oli toiminut tosi hienosti. Ensi kerralla treenattaisiin lisää. Hitaasti mutta varmasti.
18. helmikuuta 2011 -- irtohypytystilaisuus Haroldlyn, kommentoijana Liisa, käsittelijänä Katzu & avustajat
Yas jännittää uusia paikkoja ja painautuu aivan taluttajan iholle kiinni heti trailerista päästyään. Onneksi tuosta tavasta aletaan jo pääsemään eroon, sillä tammalla alkaa jo olla kokoakin. Yas sai lämmitellä talutettavana ennen omaa hyppyvuoroaan. Yas alkoi hermostua, joten juttelin sille mukavia ja rapsuttelin tammaa leukakuopasta jotta se vähän rauhoittuisi. Itse hypytystilanteessa tamma alkoi jälleen hermoilla, mutta kun muisti, että hyppääminenhän oli viimekin kerralla ihan kivaa, se alkoi hieman rentoutua. Ensimmäisen hypyn Yas teki erittäin ilmavana ja vauhdikkaana, hetken olin jo varma että tamma juoksee hämmästyneenä esteen läpi, mutta onneksi se hyppäsi oikein nätisti. Yasin hyppytyyliä voisi kuvailla vaikka tiikerin loikaksi, sillä tamma on hypynsä korkeimmassa liitovaiheessa miltei vaakatasossa ja hyökkää sieltä kuitenkin päättäväisesti ja ketterästi alas. Toisen hypyn aikana Yas hipaisi takasillaan puomia, muttei kuitenkaan pudottanut. Yas rentoutui jokaisella hypyllä enemmän ja enemmän, ja se silminnähden nautti erityisesti viimeisestä hypystä.
Kommentti: Olin jo ennemmin katsellut kaunista mustaa varsaa, joka oli ollut hieman ihmeissään uudesta paikasta. Maneesissa tamma oli lämmityksen aikana käyttäytynyt hieman hermostuneesti, mutta omistaja oli saanut varsan rauhoittumaan. Kun tuli Katzun ja Yasin vuoro, varsa hermostui entisestään. Varsa katseli hieman silmät pyörien juoksutusuraa, mutta saatuaan tutustua siihen, se alkoi rauhoittua. Ensimmäisellä hyppykerralla Yas oli hieman varautunut, mutta hyppäsi kuitenkin ylitse, melkoisella ilmavaralla. Tamma alkoi kuitenkin rentoutua todella nopeasti ja hyppääminenkin alkoi sujua. Viimeisellä hypyllä moni katsojistakin huokaisi ihastuksesta, sillä tamma suoritti sen oikein hienosti. Yasin kanssa tätä harjoitusta voi kokeilla kotonakin aidatussa tilassa, mutta muistakaa ottaa ainakin ensimmäisille kerroille avustaja mukaan.
5. helmikuuta 2011 -- eläinlääkärintarkastus eläinlääkäriasema Alegre, eläinlääkäri *lumienkuli*
Yashna Z4:n kaviot vuoltu ja tammalle tehty terveystarkastus, jossa ei todettu mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ennen varsinaisen tarkastuksen alkua annoin tamman tutustua minuun hetken aikaa ja ilmeisesti siitä oli apuakin, sillä tamma oli koko tarkastuksen ajan hyvin nätisti ja ei arkaillut kovinkaan paljoa. Mitä kauemmin tarkastus oli kestänyt, niin sitä enemmän tamma yritti tutkailla taskujani ja oli muutenkin hyvin seurallinen tapaus.
11. tammikuuta 2011 -- satulatotuttelua ja puomiharjoituksia, käsittelijänä jina.
Yas hörisi rauhallisesti kun ojensin porkkanan tammalle. Otin tamman käytävälle ja putsasin sen kaviot ja harjasin sen. Yas hirnahti kummissaan, kun hain satulan satulahuoneesta. laitoin ensin vain satulahuovan tamman selkään, eikä tamma ollut moksiskaan. Sehän oli ollut loimitettuna lukemattomat kerrat! Otin satulahuovan kymmenen minuutin jälkeen pois, ja kiinnitin sen satulaan. Nostin satulan tamman selkään, ja laskin sen sä'än päälle varovasti, jotten pelästyttäisi tammaa. Yas jännitti lihaksensa, mutta rauhoittui nopeasti, kun rauhoittelin tammaa. "Rrrrr... hiljaa mäessä, neitykkä, kaikki on hyvin. Ptruu, hieno tyttö." Yas hirnahti taas, kun vedin satulavyön sen mahan alitse. Yas näytti hämmentyneeltä, mutta rauhoittelin sen nopeasti, ja vedin uudelleen satulavyötä, hieman kireämmälle. Lopulta sain vyön ensimmäiseen reikään, ja Yas katseli vatsaansa hämmästyneenä. Hiljalleen kiristin vyön tammalle sopivaksi, ja rauhoittelin tammaa aika-ajoin, kun se alkoi näyttää hermostuneelta. Tamma oli lopulta valmis. Rauhoittelin sitä nopeasti, kun hain suitset. Harjoittelisimme maapuomeja täysissä vetimissä tänään. Annoin Yasin tutustua suitsiin, ja riisuin sen riimun. Vedin suitset sille päähän, ja sain kuolaimetkin suuhun kiukkuilematta. Yas vaikutti kylmän rauhalliselta, eikä lainkaan hermostuneelta. Napsautin molempiin kuolainreikiin juoksutusliinan ja lähdimme menemään.
Aluksi Yas arkaili kävelyään satulan painon takia, eikä tukeutunut jalkoihinsa kunnolla, vaan kävely oli varsamaista töpöttelyä. Lopulta tamma rauhoittui ja alkoi kulkea kuin unelma. Yas innostui riekkumaan, kun pääsimme maneesille. Vedin kuitenkin "ohjistani", eli käsissäni olevista juoksutusliinoista, ja tamma rauhoittui kummissaan. Kävelimme aluksi maapuomiradan pariin kertaan, ja harjoittelimme pysähtymistä ja kääntymistä. Yas oli selvästi herkkä suustaan, ja käänteli korviaan, kun vähänkään muutin käteni asentoa. "Jes, hieno neiti!" Sanoin, kun nostin tammalle ravin raipannapautuksesta. Nostin myös laukan, enkä meinannut pysyä perässä, kun Yas innostui. Ravasimme vielä muutamaan kertaan maapuomiradan, ja lähdimme riisumaan varusteet.
9. tammikuuta 2011 -- maneesi- ja puomiharjoituksia, käsittelijänä jina.
Tervehdin taas Yasia, joka seisoi keskellä karsinaansa. Yas tunki turpaansa käsiini. Otin Katzun neuvomasta paikasta riimunvarren ja talutin tamman käytävälle. Otin harjat ja harjasin tamman nopeasti läpi. Tamma seisoi kiltisti paikallaan, eikä enää arkaillut jalkojaankaan. Napsautin riimunnarun tamman riimuun ja vein sen maneesiin. Tamma vaikutti hämmästyneeltä maneesin ovella, mutta rauhoittui nopeasti. Napsautin riimunnarun irti tamman riimusta, ja hipaisin tamman lautasia. Olin asetellut useita maapuomeja jalkojen tarkkuusharjoituksiin.
Yas nosti ravin ja ravasi ensimmäisen maapuomin nopeasti. Tamman kavio kopsahti puomiin, ja se kieltäytyi ravaamasta seuraavan yli. Tamma yritti kavahtaa, mutta sain sen haettua riimusta pois puomien luota. Nostin ravin tammalla ja yritin saada sen ravaamaan rauhallista ympyräö maneesin hiekoissa. Tamma nosteli jalkojaan, kun ohjasin sen takaisin maapuomeille raipan voimalla. Yas katseli eteensä pelokkaasti, kun lähti ravaamaan varovasti. Kuljin hölkäten tamman vierellä ja kannustin sitä. Kaviokaan ei napsahtanut maapuomeihin, kun tamma ravasi radan nopeasti ja varovasti. Kehuin tammaa ja annoin sille pienen porkkananpalan palkaksi mahtavasta suorituksesta. "Hieno tyttö, vautsi, nopea..." Kehuin tammaa ja napsautin sille ravin taas. Yas ravasi pienen ympyrän, ja nosti raipan käskystä laukan. Yas laukkasi varmasti kohti puomirataa. Tamma teki varovaisen sivuhypyn vähän ennen puomeja, mutta jatkoi matkaansa reippaasti puomien yli. Yksikään tamman kavioista ei osunut niihin. Kehuin tammaa, ja hidastin sen laukan. Kaikissa askellajeissa oli harjoiteltu, tamma saisi haudutella näitä juttuja vähän, nyt kuitenkin lopettaisimme.
8. tammikuuta 2011 -- kenttä- ja talutusharjoituksia, käsittelijänä jina.
Yas vaikutti alusta alkaen oikein mukavalta varsalta. Aluksi Yas oli hieman säikky ja arkaili, mutta kolmannen porkkanan kohdalla alkoi jo hieroa tuttavuutta.. Aloitimme Yasin kanssa perustoimenpiteistä, eli harjaamisesta ja kavioiden nostamisesta. Yas tuli kiltisti ulos karsinastaan, kun talutin tamman käytävälle. Taputin tammaa selkään, ja otin pehmeän harjan. Kun tamma oli harjattu, nostelin sen kaviot ja putsasin ne. Sekin sujui suunnilleen hyvin, ellei otettu huomioon pienenpientä arkuutta niiden nostamisessa. Napsautin riimun juoksutusliinan, ja lähdimme tekemään kentälle tuttavuutta. Heti alussa Yas yritti tulla syliini, mutta työnsin sen reippaasti pois. Alusta asti on hyvä opettaa varsalle sen rajat. Tamma vaikutti pettyneeltä, mutta kuljettuaan muutaman askelen kiltisti kauempana, se sai taputuksen ja kehut. Yas rentoutui, kun pääsimme kentälle. Tarkkoja lajeja, aprikoin. Voisimme opetella askellajien vaihtoa ääni- ja raippakäskystä. Tammalle riitti liikkeellelähtöön raipan sipaisu lautasille. Kehuin tammaa vuolaasti, kun se asteli eteen päin reippain askelin pää alhaalla.
Tamman lihasten lämmettyä oli aika koettaa ravia. Olin laittanut tammalle varmuuden vuoksi suojat jottei tamma loukkaisi itseään tai venäyttäisi jalkojaan. "Ravi!" Sanoin koskettaen taas tamman lautasia. Yas nosti epäilevän ravin, hieman köykäisemmin kuin käynnin. Yas rauhoittui nopeasti, vaikka nostikin päänsä taivaisiin. Annoin tamman alussa tehdä niin, jotta se saisi tuntumaa. Hetken ravailtuamme annoin tammalle selvän käskyn, tai käskyn josta tulisi selvä. "Rrrrrr-rrrr..." Hoin kunnes tamma hidasti käyntiin. Kehuin tammaa vuolaasti. "Ookoo, ota iisisti Yas." Tamma jatkoi reippaassa käynnissä eteen päin ympyrällä. "Ravi!" Sanoin ja hipaisin tamman lautasia raipalla. Tamma nosti epämääräisen varsaravinsa. Oli aika nostaa laukka. "Laukka!" Komensin ja hipaisin taas. Yas lähti puhtaaseen laukkaan, jota kehuin vuolaasti. "RRRRRRrrrrr!" Komensin tammaa. Pieni käsittely riittäisi. Tamma hidasti melko kuuliaisesti kahden käskyn jälkeen. Jäähdyttelin tamman kuudella käyntikierroksella ja vein sen talliin.
Askellajit: Yasilla on puhtaat ja kirivät askellajit. Käyttää kaikkia lihaksiaan kohtalaisen hyvin, takapäätä tamma ei käytä juuri niin aktiivisesti kuin pitäisi. Muuten hienot askellajit!
Asenne: Yasilla on asenne kohdallaan! Tamma on kuuliainen ja oppivainen, sekä selvästi sisukas, ja jaksaa tehdä asioita. Kuuntelee ohjaajaa, mutta vähän lisää saisi tehdä yhteistyötä ohjeiden kanssa.
|
